Kirjoittaja: severihamari

Puhujakoulun Severi Hämärin kolumneja julkaistu Faktabaarissa

Oletko miettinyt, miksi poliitikot puhuvat kuin he puhuvat?

Nyt se selviää!

Poliittista keskustelua taustoittava kolumni Severi Hämäriltä Faktabaarin #kuntavaalit -blogissa.

”Väitteet eivät elä tyhjiössä. Epätarkkuudet ja epätodet väitteet saattavat olla ymmärrettäviä, kun ne nähdään kontekstissaan. Toisaalta myös totuuksilla voidaan kommunikoida harhaanjohtavasti.”


 

Orpo_rinne
Faktabaari: KUNTAVAALIT PUHEISSA: RINNE JA ORPO

”Tällä kertaa vastakkain ovat *** Ding, Ding, Ding *** kosteasilmäinen tunteilija ja mestarispinnaaja!”


Soini_Niinisto

Faktabaari: KUNTAVAALIT PUHEISSA: SOINI JA NIINISTÖ

”Vastakkain ovat *** Ding, Ding, Ding *** kansankiihottaja ja kokenut oikeistokonservatiivi”


 

Andersson_Sipila

Faktabaari: KUNTAVAALIT PUHEISSA: ANDERSSON JA SIPILÄ

”Vastakkain ovat *** Ding, Ding, Ding *** ylimmäinen altavastaaja sekä leppoinen, retorisesti taidokas ”tekijämies”, joka ”vastustaa tyhjänpuhujia”.”

Näinkö vältän väärän virheen? Manipulaatio ja virhepäätelmien tunnistaminen

— Severi Hämäri

Kuulen usein kysymyksen siitä, kuinka poliittisen manipuloinnin voisi tunnistaa helpommin, enkä oikein aina tiedä, mitä vastata. Kysymyksessä ei nimittäin ole aivan sellainen asia, minkä luulisi.

Tarkastelen tässä artikkelissa eriasteisia tapoja, joilla harhautetaan, harhaanjohdetaan ja erehdytään, niin julkisesti kuin yksityisesti. Jaan nämä tavat kolmeen perheeseen: 1. keskustelun erheet, virheet ja rikkeet; 2. argumentaatiovirheet; ja 3. päättely- ja ajatteluvirheet.



Miten spotata keskusteluerheet?

”Perusedellytys kaikkelle keskustelulle on avoimuus” on valhe. Perusedellytys keskustelulle on se, että osapuolet ylipäätään kuulevat toisiaan, ja ottavat toisensa riittävän vakavasti myös kuunnellakseen toisiaan. Ei se, että olisi avoin toisen ajatuksille. Antakaahan kun oikein avaudun aiheesta.

Useimmiten keskustelun harhautuminen tapahtuu sattumalta, osana normaalia jutustelun kulkua. Ihminen on sellainen heinäsirkka, joka hyppii assosiaatiosta toiseen vaikka freudilaisiin lipsauksiin liukastumalla.

Toisinaan vahinkolaukaus aiheuttaa harmaita hiuksia, kun esimerkiksi tärkeästä kokouksesta ei siksi tule mitään. Pukumiehet ja -naiset käyttäytyvät tällöin kuin psykoaktiivisilla aineilla lääkityt paviaanit järkevän keskustelun sijaan — puheenjohtajan takertuessa apinamaisella raivolla vaivalla luotuun, tosin joskus mielivaltaiseen asialistaansa. Joskus harvoin harhautuminen on täysin tahallista ja silloin voidaan sanoa, että pelkkä retoriikka astuu etualalle ja järkevä asia poistuu takavasemmalle. Ehkä se livahtaa näyttämön takaa kujalle polttamaan hermosauhuja, joskus ottaa hatkat lopullisesti. Taitava puhuja osaa tehdä siirtymän huomaamattomasti, taitamaton tekee siitä spektaakkelin jota ei voi olla huomaamatta.

Nyt takaisin avoimuuteen muiden ajatuksille. Avoimuuden harha näkyy esimerkiksi erilaisissa keskusteluohjelmissa, joissa tuodaan samaan pöytään astronomi ja astrologi. Tai lääkäri ja yksisarvishoitaja. Tai kansanedustaja ja raivorasisti. On siis tilanteita, joissa toisen henkilön osallistumista keskusteluun ei tarvitse ottaa vakavasti. Tietenkin jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja mielipiteisiinsä, mutta se ei aiheuta velvollisuutta toisille ottaa niiden ilmaisua tosissaan.

Vakavasti ottamisessa on nimittäin kaksi terää. Kuulolla olijalla on kohtuullinen velvollisuus suhtautua puhujaan tosissaan vain, jos tämä kohtuudella osoittaa olevansa vakavasti otettavissa. Puhujan pitää siis kyetä (kohtuudella) – ja on suorastaan velvoitettu – osoittamaan olevansa vakavasti otettava. Tässä paino on sanalla kohtuu ja paino sanalla velvollisuus. Ketään ei velvoiteta kohtuuttomuuksiin. Mutta kumpikin osapuoli velvoitetaan pitämään huolta keskustelun laadusta riittävässä määrin.

Velvollisuus edellyttää huolenpitoa paitsi omista puheista, niin myös toisen puheista. Jos puhuu pehmeitä ja siitä huomautetaan, kohtuus vaatii ottamaan palaute vastaan. Mutta myös pitää osoittaa, kun toinen puhuu lannoitetta. Kohteliaasti toki, ja osoittaa miten tämä tapahtuu, jotta keskustelu voi palata asiaan. Mutta silti silloin tulee nostaa esiin, että keskustelu ei ole nyt sitä mitä sen pitäisi – olettaen, tietenkin, että kyseessä on vakavasti otettava keskustelu, ja se halutaan pitää sellaisena. Jutustelussa, juoruilussa ja jonninjoutavassa joskin hauskassa jölöttämisessä pätee aivan eri säännöt.

 

Miten keskustelu menee metsään?

Keskusteluerhe tarkoittaa sitä, että puhuja ei ole mukana samassa keskustelussa muiden keskustelijoiden kanssa. Esimerkiksi itsepintaisesti omasta kiinnostuksen aiheesta puhuminen, kun kaikki muut keskustelivat jostain muusta, on tällaista. Esimerkiksi kelpaa myös vaikkapa se, että käy puhumaan maahanmuutosta tai islamin uskon teologisista ulottuvuuksista, kun muut puhuvat lapsistaan. Erheen tunnistaa tyypillisesti epäuskoisesta katseesta toisten silmissä. Toistuvat, selvät huomautukset aiheesta ovat myös hyvä tunnusmerkki, esim. “Mutta kun tuosta ei nyt alkuunkaan ole kysymys!”.

Keskusteluerhe voi muuttua keskusteluvirheeksi, jos silti itsepintaisesti ja tarkoitushakuisesti käy nuijimaan keskustelua haluamaansa suuntaan. Keskustelurike tapahtuu jos käyttää kiusaamista, painostamista tai vaikka murjottamista keskustelun masinointiin.

Keskusteluerheiden, -virheiden, ja -rikkeiden tunnusmerkkinä on ennen kaikkea haluttomuus kuunnella ja siten aidosti keskustella toisten kanssa samoilla — ikään kuin yhteisesti sovituilla — säännöillä.



Eksyinkö asiasta?

Järkevä ja rakentava keskustelu nostetaan tavallisesti sisällöllisten ja perusteltavissa olevien väitteiden varaan. Muunlaistakin jutustelua, juoruamista ja porinaa toki kuuluu ihmisen repertuaariin, ja hyvä niin. Kaiken ei tarvitse olla niin järkevää ja rakentavaa.

Jos kuitenkin halutaan sopia yhteisistä asioista tai tehdä tärkeitä, vaikeita päätöksiä yhdessä, “järkevä” ja “rakentava” tahtovat olla avainsanoja. Tämä tietenkin on valitettavaa niille monille, joille “järkevyys” ja “rakentavuus” vaikuttavat olevan kirosanoja, tai joille ne ovat synonyymejä lähinnä heidän omille ajatuksilleen. Usein nämä ovat samoja ihmisiä, tietenkin.

Oletusarvoisesti puhujan pitäisi pystyä kysyttäessä perustelemaan, miksi hänestä vaikkapa “demarit ovat unohtaneet arvonsa” tai että “kokoomuksella mitään arvoja koskaan on ollutkaan”. Helppohan sitä on heittää ilmaan mitä vaan ja antaa vain tuulen liikuttaa huulia. Mutta jos joutuu perustelemaan, niin minkä tekee?

Yi-Yuanji-Fan-painting-Two-gibbons

Otetaanpa esimerkkinä savusilli, eli harhaanjohtaminen irtonaisilla väitteillä, joiden toivoo kääntävän huomion pois aiheesta. Esimerkiksi usein populismista itse arvosteltu Eero Lehti (kok) kutsui vasemmistoliiton pj. Li Anderssonia Suomen Donald Trumpiksi. Toimittajat tarttuivat silliin innolla. 

Kaikkia argumentaatiovirheitä yhdistää asiattomuus: tavalla tai toisella vastataan puhumalla aivan toisesta asiasta. Näitä voivat olla esimerkiksi tunnereaktiot (“että mua sitten pännii nämä…”) tai henkilöön meneminen (“miten hän kehtaa, kun oli itse ensin…”) tai sitten ihan vain sitä itseään (“äitis oli” ja “pakko, kun sieltä päin tuulee”).

 

Päättely- vai argumentaatiovirhe?

Suomen kieli on siitä hauska, että erottelemme järkevästi virhepäätelmät argumentaatiovirheistä. Englanniksi kun molemmat ovat vain fallacyjä.

Argumentaatiovirhe tapahtuu, kun puhujan pitäisi perustellusti puolustaa omaa näkökantaansa tai perusteellisesti vastustaa jotain toista näkökantaa, mutta ei vain onnistu siinä. Häneltä jää argumentti kesken tai se puuttuu kokonaan. Hän päätyy sen sijaan tekemään jotain muuta.

Päättelyvirheeseen syyllistyy, kun esittää johtopäätöksen, joka ei seuraa annetuista perusteista. Päättelyvirheen verbalisointi on argumentatiivista puhetta, vaikka siinä ei olisi päätä eikä häntää. Tästä syystä päättelyvirheet joskus johtavat kuulijoita harhaan. Varsinkin jos kuulijat eivät kunnolla keskity kuuntelemaan sitä, mistä puhutaan.

Virhepäätelmä on nimitys tyypilliselle päättelyvirheelle. Näistä löytyy erilaisia luokitteluja ja kukkakatalogeja mielin määrin.


Ajattelu päin persettä?

Aivan oma lajinsa on virhepäätelmät ja päättelyvirheet. Niissä on kyse siitä, että ihan aidosti yritetään perustella jotain väitettä — mutta epäonnistutaan siinä ruhtinaallisesti. Hauskaahan tässä on, että emme useinkaan jää virhepäätelmistä kiinni. Varsinkaan itsellemme. Kyseessä on laiska ajattelu.

Virhepäätelmien taustalla vaikuttaa olevan ihmisten peruspsykologiset ominaisuudet. Huolellinen ajattelu on hidasta, tylsää ja kuluttaa harmittavan paljon aivojen kaipaamaa energiaa. Sinnepäin ajattelu on nopeaa, hauskaa ja jättää enemmän aikaa ja energiaa arvokkaan nenämalmin louhimiseen.

Esimerkiksi psykologi D. Kahneman puhuu mieluusti heuristiikoista ajattelun vinoumien takana. Heuristiikka on sellainen ajattelun oikopolku, jolla on käytännön kannalta riittävän hyvä osumatarkkuus. Näitä ovat esimerkiksi, kun luotamme ystävämme sanaan tai pidämme yhdessä asiassa lahjakasta henkilöä lahjakkaana toisessakin asiassa. Ei 100%, mutta ainakin tuntuu meistä paremmalta kuin sattuma. Tulkitsemme muutamasta havainnosta yleistyksen ja sen perusteella uskomme tietävämme minkälaisia ihmisiä ovat savolaiset tai kirjastonhoitajat. Tai jos asia ilmaistaan meille yksinkertaisesti ja selkeästi, olemme taipuvaisia pitämään sitä totena. “He’s a straight shooter” sanovat monet Trumpin kannattajat.

Laiska ajattelu heuristiikkoihin nojaamisen mielessä on hyvä asia — suuren osan aikaa. Riittävän hyvä evoluution kannalta ainakin: heuristiikat ovat pitäneet meitä hengissä tähän päivään asti niin, että riittävän monet ovat aikuistuneet ja voineet hankkia samalla tavalla tehokkaasti mutta summittain ajattelevia lapsia.

Kuitenkin on selvää, että tällainen sinne-tänne-päin ajattelu ei toimi kaikissa tilanteissa. Naurattaa, kun tajuamme toimineemme kuin perse-edelläapina (Homo Retroverticoarboralis) puussa ja huomaamme huiputtaneemme itsemme uskomaan jotain älytöntä. Mutta samalla meiltä jää tärkeissä tilanteissa asioita huomaamatta. Teemme toistuvasti tavattoman typeriä päätöksiä huonojen perusteiden pohjalta.

Heuristiikat aiheuttavat siis ajatteluumme erilaisia vinoumia, joissa toimimme vastoin yksinkertaista järkevyyden ideaalia. Nämä vinoumat, sekä tietenkin ihan vain myös tahallaan huolimaton ja laiska ajattelu, altistavat meidät tekemään ja hyväksymään päättelyvirheitä.

Esimerkiksi jälkirationalisointi: valtionvarainministeri Petteri Orpo sanoi aiemmin kesällä, että hän henkilökohtaisesti aikoo estää kaikki lisäleikkaukset korkeakouluilta.  Tehdyt leikkaukset tulevat, mutta lisää ei mene. Nyt hän on ehdottanut budjettia, jossa leikataan kuitenkin lisää yliopistosektorilta. Miten hän perustelee tämän? Sanomalla, että kyseessä on vain tarkistus, joka liittyy ”yliopistoihin liittymättömään kiky-sopimukseen”. “Uusilla leikkauksilla hallitus haluaa varmistaa, että kesäkuussa sovittu kilpailukykysopimus ei tuo yksityisille toimijoille, kuten yliopistoille, suurempia taloudellisia hyötyjä kuin julkisille oppilaitoksille, joita ovat esimerkiksi peruskoulut ja osa lukioista.” kirjoittaa Taloussanomat. Tässä argumentti olettaa, että yliopistot ja peruskoulut ovat jonkin asteisessa perustelemattomassa kilpailuasetelmassa — ja että yliopistoja voidaan kohdella milloin julkisen sektorin ja milloin yksityisen sektorin osana, miten se vain hallitukselle kulloinkin sopii.

Three_gibbons_catching_egrets

Tämä on sen luokan ajatteluvirhe, että jopa EK:n Jyri Häkämies päätyi jyrähtämään

Siksi eritoten päätöksentekijöiden ajattelua on syytä tarkkailla suurennuslasilla. Ja kysyä, seuraako väite oletuksista. Ja mistä ihmeestä oletukset on revitty?

Ja ennen kaikkea kysyä niiden poliitikkojen kohdalla, joiden kanssa on samaa mieltä: Miksi ihmeessä uskon tämän henkilön väitteitä? Mikä heuristiikka ajaa minua uskomaan häntä? Onko hän oikeasti luottamukseni arvoinen?


 

Vastaako tämä kysymykseesi?

Takaisin alkuperäiseen kysymykseen: miten tunnistaa poliitikkojen manipulaatioyritykset.

En vieläkään oikein tiedä, miten vastaisin. Kaksi asiaa tulee kuitenkin mieleen. Ensinnäkin: paranoia. Useimmat poliitikot kun ihan oikeasti ovat hyviä ihmisiä — joskin, no, nyt ihmisiä kaikkine vajavaisuuksineen.

Toiseksi, useimmat järkevät ihmiset tunnistavat, ihan ilman minunkaan neuvoja, kun heitä lähdetään suoranaisesti ja tarkoituksella manipuloimaan. Loput, järkeviä hekin tavallaan, vaikuttavat uskovan jo valmiiksi pehmeitä puhuvan poliitikon johtopäätöksen — eivätkä pahemmin välitä, miten siihen on päästy.

Käy siis ehkä hieman turhaksi loogisten hienouksien korostaminen tai vouhottaminen kriittisen ajattelun tärkeydestä politiikasta puhuttaessa.

Taito tunnistaa argumentaatiovirheet ja virhepäätelmät toki kuuluu yleissivistykseen, kuten myös ymmärrys siitä, miksi ja miten ajattelemme perä päin puun latvaa. Hyvä puhuja taitaa tarvittaessa myös virheiden käytön. Joskus mutkia täytyy oikoa. Metaforat ja vertaukset eivät onnistu ilman, että otetaan loikka tuntemattomaan.

Sen sijaan, että kannat huolta muiden puheista ja ajattelusta, tarkkaile mieluummin omaa ajatteluasi ja puheitasi. Kyse ei nimittäin ole siitä, että poliitikot yrittäisivät johtaa meitä harhaan. He ovat vain ihmisiä. Mitä he sille voivat, kun me muut haluamme seurata samoja polkuja ja tehdä samat virheet kuin suuret johtajamme meidän edellämme pää syvällä puun latvustossa.

Yhteenvetona:

  1. Huomioi tilanne. Minkälaista keskustelua käydään? Onko juuri nyt välttämätöntä argumentoida ja ajatella huolella? Jos on, kiinnitä siihen huomiota. Jos ei, nauti jutustelusta olematta tiukkapipo.
  2. Näytä esimerkkiä ja pidä huolta omista puheista ja ajattelusta.
  3. Jos keskustelukumppanisi mielestäsi eksyvät aiheesta, ota se puheeksi kuitenkaan kehittämättä aiheesta pakkomiellettä. Onko juuri nyt väliä sillä, että juttu poukkoilee ja ajattelu laukkaa? Jos itse poukkoilet ja eksyt ja sinulle siitä sanotaan tai huomaat sen itse, ota opiksi. Puhutko samoista asioista kuin muut? Jos et, niin miksi et?
  4. Jos joku päätösvaltainen ja arvovaltainen henkilö puhuu pöpejä, älä usko häntä.

 

En käynyt tässä artikkelissa luettelemaan kaikkia ajattelun ja argumentaation heuristiikkoja, erheitä, virheitä, oveluuksia tai typeryyksiä. Aiheesta löytyy nimittäin netistä ja kirjallisuudesta riittämiin. Sanoisin jopa ad nauseam.

Virhepäätelmävirhe on nimittäin aina syytä muistaa: vaikka joku sortuisi ajattelun tai argumentaation virheeseen tai virhepäätelmään, ei se vielä riitä osoittamaan että hän olisi väärässä! Näsäviisaat osaavat nämä listat ulkoa, mutta oikeasti viisaat osaavat toimia maailmassa virhepäätelmä- ja argumentaatiovirhelistojen ulkopuolella.

Opiskelun aloittaa voi vaikka Wikipediasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentointivirhe, https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_cognitive_biases  tai suositusta suomennetusta Ali Almossawin nettikirjasta Kehnojen argumenttien kuvakirja. Hauska ja helposti lähestyttävä teos on Madsen Pirie: How to Win Every Argument — the use and abuse of logic  sekä Jay Heinrichsin kirjan Thank You for Arguing (julkaistu myös nimellä Winning Arguments) luku 14. “Spot Fallacies: the seven deadly sins”.  Huolellisemmassa perehtymisessa pääsee alkuun vaikkapa Katleena Kortesuon ja Olli-Pekka Vainion Diktaattorin käsikirjalla.

Aihepiirin lähempi opiskelu on mahdollista esimerkiksi Kankuri-Knuutilan (toim.) Argumentti ja kritiikki -kirjan avustuksella.  Ajattelun heuristiikoista ja vinoumista lisälukemistona suosittelen Daniel Kahnemanin kirjaa Ajattelu nopeasti ja hitaasti.  Jos haluaa syventyä filosofiseen puoleen, materiaalia löytyy vaikkapa nettisanakirjoista, esim: http://plato.stanford.edu/entries/fallacies/ ja http://www.iep.utm.edu/fallacy/  Alan vanhin klassikko tietenkin on Aristoteleen Sofistiset kumoamiset.  Netistä voi myös tulostaa itselleen erilaisia seinätauluja omaksi ilokseen vaikka täältä: https://yourlogicalfallacyis.com/

Haluatko osallistua Puhujakouluun 2016-17? Kurssille ilmoittaudutaan: info@kriittinenkorkeakoulu.fi. Lisätietoja kriittinenkorkeakoulu.fi/puhujakoulu/

Kuvat: mestari Yi Yuanjin (n. 1000 – 1064) gibbonimaalauksia.


Severi_lehtikuva_2016_pieni

Severi Hämäri on Puhujakoulun vastaava opettaja, päätöksenteon ja vaikutusvallan tutkija, kouluttaja ja konsultti. Hän on myös suosittu julkinen puhuja ja luennoitsija.

Puhujakoulu 2016-2017

Miten esiintyä rauhallisesti ja vakuuttavasti tilanteessa kuin tilanteessa?

Puhujakoulu on koulutuskokonaisuus, jonka järjestämisestä vastaa Kriittinen korkeakoulu.

Jopa Aisopoksen faabelissa Hiiri puhumalla vakuuttaa Leijonan henkensä säilyttämisen tärkeydestä

Missä hyvää puhetaitoa tarvitaan? Esittelyissä, kokouksissa, tiimityössä, neuvotteluissa, opetus- ja kasvatustyössä, luennoissa, konfliktitilanteissa, parisuhteissa, työpaikkahaastatteluissa, politiikassa, diplomatiassa, väittelyissä, myyntityössä, johtamisessa, nettiviestinnässä, puhelimessa… Niinpä niin, ihan kaikessa.

Miksi puhujakoulu? Puhujakoulussa puhetaitoa voi kartuttaa kokeneiden ohjaajien opastuksella pienessä  ryhmässä yksilöllisesti, rauhassa, yhdessä pohtien. Osallistujilla on hauskaa, saaden samalla lisää esiintymistottumusta ja -varmuutta taitojen ja tietojen karttuessa.

Puhujakoulun vastaavan opettajan Severi Hämärin sanoin (puhujakoulu.wordpress.com):

”Hyvää puhujaa kuunnellaan. Taidokas puhuja osaa tilanteeseen takertumatta puhua aina sopivalla tavalla: oivaltaa ja huvittaa, liikuttaa ja herkistää, puolustaa kuulijoidensa kunniaa sekä rauhoittaa tulehtuneita tilanteita. Mestaripuhuja tuntee itsensä ja omat vahvuutensa.

Roomalaissenaattoreita, poliittisen eetoksen, paatoksen ja ehkä logoksenkin mestareita  (A Yakovlev, 1911).

Retoriikka on paitsi oppi taitavasta puhumisesta, se on oppi kommunikaatiosta, vaikuttamisesta, johtamisesta, luovuudesta. Se on oppi vuorovaikutuksen psykologiasta. Näitä vaikuttamisen taitoja käytetään mm. mainonnassa ja twiiteissä, poliittisissa puheissa sekä kahdenkeskisissä neuvonpidoissa ja myös läheisissä ihmissuhteissa. Puhetaidossa on kyse itse puhumisen ohella itsensä ja toisten tuntemisesta ja ymmärtämisestä. Puhujakoulussa sosiaalipsykologian, filosofian ja esiintymistaidon asiantuntijat opastavat osallistujia kohti mestarillisia puhetaitoja.

 

Kaikista niistä lahjoista, jotka ihmiselle on suotu, ei yksikään ole puhetaidon vertainen.

— Winston Churchill

 

Mikä on Puhujakoulu?

Lukuvuoden 2015-16 Puhujakouluun kuuluu kahdeksan 12 tunnin asiantuntijakouluttajan vetämää viikonloppujaksoa, luentojen, harjoitusten, palautteen ja ymmärtämistä syventävän keskustelun merkeissä. Oppijaksoja täydennetään kotitehtävillä ja aktiivisella itseopiskelulla sekä henkilökohtaisella palautteella kahdesti lukukaudessa. Puhujakoulussa järjestetään kaksi seminaaria, joihin kutsutaan myös mestarillisia ”tähtipuhujia”. Puhujakoulussa pyritään yksilölliseen luovuuteen ja taitojen hallintaan: osallistujilla on mahdollisuus kehittyä mestaripuhujiksi, joita kuunnellaan ja huomioidaan.

 

Puhujakoulun aikaisemmat opiskelijat

Puhujakouluun osallistuneet ovat ammatikseen ja harrastuksekseen puhuvia ja kirjoittavia ihmisiä, asiakaspalvelun ja myynnin ammattilaisia sekä opiskelijoita, opettajia, tutkijoita, toimittajia, poliitikoista aina johtajiin ja oman alansa tiennäyttäjiin sekä uudistajiin. Osallistujat ovat luovia, uteliaita ihmisiä, jotka haluavat kehittää itseään ja olla parhaimmillaan niin arjessa, työssään kuin harrastuksissaan.

 

”Puhujakoulu ylitti odotukseni. Luonnollisesti Puhujakoulussa oppi sen nimen perusteella odotettavissa olevista asioista: puheen valmistelusta, rakenteesta sekä pitämisestä, liian jännityksen voittamisesta sekä niistä paljon puhutuista esiintymistaidoista. Tämän lisäksi, itselleni vielä tärkeämpänä sisältönä Puhujakoulu opetti analyyttistä ajattelua. Huomasin usein tarkkaan pohtivani mitä lopulta haluan sanoa, millä perustein, kenelle ja miksi?”

— Christer Nuutinen 

Kurssin käyneellä on hallussaan tiivis, kattava kokonaisuus kaunopuheisuuden perusteita sekä järkipuheen menetelmiä. Samoja tekniikoita opitaan käyttämään paitsi puheessa kasvokkain ja yleisön edessä, niin myös blogeissa, twittereissä, facebookeissa, mielipidekirjoituksissa sekä tieteellisissä artikkeleissa. Puhujakoulussa opitaan sanomaan, vakuuttamaan ja vaikuttamaan. Puhujakoulu soveltuu erinomaisesti useimpien ammattien kommunikaatio-, johtamis- sekä viestintätaitojen täydentämiseen. Työnantaja voi hyväksyä Puhujakoulun ammatilliseksi täydennyskoulutukseksi.

”Todella antoisa kurssi — ei pelkästään puhumisen taidon kannalta, vaan myös itsetutkiskelun, kehonkielen ja uusien ystävien takia. Mahtavaa! Todella tärkeä taito nykymaailman hälyn keskellä.”

— Fredrik Rahka

 

Severi_Hamari_lehtikuva_2016_kuva_Laura_Hamari

Puhujakoulun opettajina mm.

  • FM Severi Hämäri, Puhujakoulun vastaava opettaja, filosofian opettaja ja tutkija
  • VTM Markus Neuvonen, Kouluttaja, ammattipuhuja ja viisaustutkija
  • Teatteripedagogi Essi Aulanko, Neuvottelu- ja ilmaisutaitojen valmentaja
  • Näytelmäkirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Veera Tyhtilä

 

Kriittinen korkeakoulu on yksityinen ja sitoutumaton valtion tukema koulutus- ja kulttuurikeskus (http://www.kriittinenkorkeakoulu.fi).

Lisätietoja:

info@kriittinenkorkeakoulu.fi

puhujakoulu.wordpress.com


Cesare Maccari: Cicero osoittaa Catilinen salaliiton

Puhujakoulun ohjelma Syksy 2016 

10.9. Retoriikka tänä päivänä: Mestaripuhujan taitojen perusta; Hyvän puheen rakenne 1: Aristoteles: vakuuttavuus, tunnetaidot ja selkeä sanoma, eli retorisen puheen psykologinen perusta; Cicero: Oivaltaminen, Rakenne, Tyyli, Muisti ja Esitys; ja  Cicero: hyvän puheen  rakenne

11.9. Taidot käytäntöön 1: Argumentatiivinen puhepaja

15.10. Argumentaation taidot 1:  Miten vakuuttava argumentti keksitään ja esitetään; Aristoteleen logiikasta nykypsykologian pariin; Mestaripuhujan itsepuolustus

16.10. Hyvän puheen rakenne 2: Rakenteesta muistiin ja yleisön mieliin; Mitä Cicero ja nykypsykologia kertoo muistista;  Taidot käytäntöön 2: Ennalta valmisteltujen puheiden hiominen, esittäminen ja tallentaminen

19.11. Esiintymistaito 1: Jännitys hyötykäyttöön! Luonteva ja mielenkiintoa herättävä esiintyminen; Onnistumisen kulmakivet (Poikkeuksellisesti Kriittisellä korkeakoululla, osoitteessa Albertinkatu 27 a B 12)

20.11. Esiintymistaito 2: Tehokas vaikuttaminen; Äänenkäytön tehokeinot sekä äänentuoton perusteet; puheen tallentaminen (Poikkeuksellisesti Kriittisellä korkeakoululla, osoitteessa Albertinkatu 27 a B 12)

10.11 Retoriikka ja sosiaalipsykologia 1: Matka yleisön vakuuttamisesta ihmisten syvälliseen ymmärtämiseen; Suotuisan hetken ja viestivälineen valinnasta

11.11. Puhujakoulun seminaari 1: Minä, puhuja, vaikuttaja! Opiskelijoiden esityksiä ja kutsuttuja puhujia

Puhujakoulun ohjelma Kevät 2017 

21.1. Hyvän puheen rakenne 3: Aristoteles ja Cicero nykyään: Puheen muodot  tieteessä ja oikeuspuheessa, juhla- ja mainospuheissa sekä kehoittavassa poliittisessa puheessa Yleisö haltuun 2: ilo- ja alitulitus sekä muut tyylin tehokeinot

22.1. Taidot käytäntöön 3: Tyylilajien harjoittelua — kaksi laajempaa puhetta kahdella eri tyylillä; puheen tallentaminen

18.2. Esiintymistaito 3: Luonteva improvisaatio

19.2. Esiintymistaito 4: Ääni ja keho haltuun; taitojen syventäminen; puheen tallentaminen

18.3. Argumentaatio 2: Aristoteles: Mestaripuhujan logiikka; virhepäätelmät, kumoaminen; Nykyaikainen argumentaatioanalyysi, itsepuolustuksen välineiden kertaus

19.3. Taidot käytäntöön 4: Viestin välittämisen harjoittelua — kaksi tapaa ilmaista sama asia, tarinana ja argumenttina; puheen tallentaminen

6.5. Retoriikka ja sosiaalipsykologia 2: Retoriikka voi pelastaa sinut, ihmiset joista välität, sekä maapallon—eli yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja taitavan puhujan vastuu

7.5. Puhujakoulun seminaari 2: Minä, Mestaripuhuja! Opiskelijoiden esityksiä ja kutsuttuja puhujia; Kurssin yhteenveto: Miten jatkaa puhujan taitojen kartuttamista? Syventäminen, soveltaminen ja oivaltaminen

Opetukseen tulee kuulumaan myös henkilökohtaisia vastaanottoja, joita pidetään erikseen sovitusti arki-iltaisin.

Ilmoittautuminen

Puhujakoulu aloittaa lukukauden syyskuussa 2016. Puhujakouluun otetaan 12 ensiksi ilmoittautunutta. Mikäli halukkaita osallistujia on paljon, voidaan harkita toisen rinnakkaisen kurssin järjestämistä. Puhujakoulun lukuvuosi: 1600 € sisältäen lähiopetuksen, henkilökohtaisen ohjauksen ja oppimateriaalit. Lukukausimaksun (800 €) voi myös pyynnöstä suorittaa myös kahdessa tai neljässä erässä (jolloin lisäkäisittelymaksun kanssa erän suuruudet ovat 405 € tai 205 €). Osallistumisen peruuntumisesta voit ilmoittaa maksutta viimeiseen ilmoittautumispäivään mennessä syksyllä, kevätlukukaudelle viimeistään 30. 12. 2015 mennessä. Mikäli ilmoitat peruuttamisesta  myöhemmin, peritään puolet lukukauden maksusta (400 €). Jos kurssille jättää tulematta eikä sitä ole peruuttanut, peritään kurssimaksu kokonaan.

Muista selvittää työnantajaltasi, katsottaisiinko Puhujakoulu sinulle osin tai täysin ammatilliseksi täydennyskoulutukseksi.

Lisätietoja ja sitova ilmoittautuminen 22. 8. 2016 mennessä: info@kriittinenkorkeakoulu.fi

Tosi tarkoituksella: Epämääräistä ja sekavaa?

Meitä ihmisiä, varsinkin suomalaisia, vaivaa halu ilmaista asiat mahdollisimman selvästi. Jos vaan sanottaisiin suoraan, kiertelemättä ja ilman kommervenkkejä — kaikki ongelmat katoasivat. Vaan onko näin?

Marcus Fabius Quintilianus, roomalainen puheopettaja ensimmäiseltä vuosisadalta, nimittäin kirjoitti mainiossa kirjassaan Institutia oratoria (VII.ii.18.) eräästä nimeltä mainitsemattomasta kreikkalaisesta retoriikan opettajasta jolla oli pakkomielle epämääräiseen puheeseen. Tämä huusi oppilailleen: ”SKOTISON! tee siitä hämärämpää.” Quintilianus myös pohtii, olisiko kyse samasta henkilöstä, jonka kerrotaan sanoneen: ”Nyt parempi: minäkään en ymmärtänyt!” Mutta voiko tämä olla tarkoituksenmukaista?

Kyllähän tietenkin jokainen logiikkaan törmännyt tietää, että asioiden esittäminen niin täydellisen analyyttisen anaalisesti, että kaikki loogiset rakenteet pistävät pintaan ja jokaisella ilmauksella on vain yksi mieli ja yksi merkitys (erotellen siis vielä varmuuden vuoksi mielen merkityksestä suurta loogikkoa Gottlob Fregeä seuraillen)… ymmärrettävyys katoaa — kaikella kunnioituksella — kuin olisi astuttu Russellin paradoksiin. Kuka leikkaa parran kaikilta niiltä loogikoilta, jotka eivät omalla naamallaan rehottavaa päättelypuuviidakkoa trimmaa?

Toisaalta englantilainen sanonta sanoo: Viisaalle riittää yksi sana ja tämä ymmärtää mistä on kysymys. Ehkäpä jälleen liiottelua. Ihmismieli pyrkii näet täydentämään vajavaisen informaation parhaaksi katsomallaan tavalla niitä malleja käyttäen, mitä sillä vain on. Näillä heuristisilla menetelmillä on aika hyvä osumistarkkuus — jos hengissäselviämistä pidetään minimivaatimuksena, mutta toisinaan niistä seuraa hullunkurisia väärinkäsityksiä.

Joten tietenkin, mitä epämääräisemmin asian sanoo, sitä enemmän syntyy tapoja tulkita. Voi olla, että joutuu oikaisemaan ja sanojaan selittämään. Ehkä jopa syömään. So what, elämä on laiffii, sanoi suomalainen mäkikotka. Keskustelu jatkuu, asioita pohditaan, sekoilu seestyy. Jos nyt ei olla ihan kaikkein typerimpiä menty sanomaan — kunnian loukkaus, rikokseen yllyttäminen ja kansanryhmää vastaan kiihottaminen kun ovat rikoslakiin syystä kirjattuna… Vai onko näin?

Tyhjä populistinen puhe, joka tarjoaa vain pintakiiltoa ja tunnelatausta, näet saattaa olla tehokasta vaikuttamista. Mutta se ei ole viisasta vaikuttamista, eikä se ole varsinkaan ongelmien ratkaisua. Ääripäästä löytyy onneton epämääräisyys ja sekavat allegoriat, joihin kuka vaan voi liittää minkä tahansa haluamansa merkityksen. Kun Donald Trump tahtoo tehdä Amerikasta jälleen suuren, mitä se tarkoittaa sanoihin sisältyvän tunnelatauksen haihduttua? Se voi tarkoittaa mitä vain ja siten ei yhtään mitään.

Cicero sanoi, että hyvä puhuja on sivistynyt, oppinut, hyvä ihminen, joka on kiinnostunut yhteisten asioiden hoitamisesta parhaalla tavalla. Tällainen enkilö osaa löytää tasapainon viisaiden yksiselitteisyyksien ja populistisen tyhjyyden väliltä. Nimittäin vaikka selkeys on tyylin hyve (lue lisää Tyylistä tässä blogissa) on myös kohtuu kaikken ajattelun hyve.

Kas taidetta ei olisi ilman hämäryyden lumoa ja selkeyden valoa. Tuota tasapainotonta tasapainoa.

(Kansikuva: hämäryyden ja valon yhdistämisen mestariteos Korttihait, Michelangelo da Caravaggio 1571-1610.)


Severi_lehtikuva_2016_pieni

Severi Hämäri on Puhujakoulun vastaava opettaja, päätöksenteon ja vaikutusvallan tutkija, kouluttaja ja konsultti. Hän on myös suosittu julkinen puhuja ja luennoitsija.

Oletko kiinnostunut Puhujakoulusta? Ensi vuoden kurssille voi jo ilmoittautua: Lisätietoja info@kriittinenkorkeakoulu.fi tai kriittinenkorkeakoulu.fi/puhujakoulu/

Suu auki: Puhujakoulu 2016-17

Vaikutusvallan ja retoriikan moniosaaja Severi Hämärin luotsaama Puhujakoulu aloittaa tulevana syksynä vuoden mittaisen koulutusohjelman. Vuodesta 2009 toimineessa Puhujakoulussa puhumisen ja vaikuttamisen taitoihin paneudutaan luennoilla, käytännön harjoituksissa ja henkilökohtaisissa keskusteluissa. Koulutus on kerännyt osallistujia johtavissa asemissa olevien henkilöiden, sekä politiikan ja tieteen toimijoiden joukosta.

Severi_lehtikuva_2016_pieni

Severi Hämäri (kuva Laura Hämäri 2016)

Vuoden kestävään, lähinnä viikonloppuisin tapahtuvaan koulutukseen hyväksytään kerrallaan korkeintaan 12 osallistujaa kurssin osallistuvan luonteen vuoksi. Puhujakoulussa luennoivat Hämärin lisäksi monet muut esiintymistaitojen, argumentaation ja retorisen sosiaalipsykologian asiantuntijat. Oppijaksoja täydennetään kotitehtävillä ja aktiivisella itseopiskelulla sekä henkilökohtaisella palautteella neljä kertaa lukuvuodessa. Puhujakoulussa järjestetään kaksi seminaaria, joihin kutsutaan myös kokeneita retoriikan ammattilaisia. Puhujakoulussa pyritään yksilölliseen luovuuteen ja taitojen hallintaan: osallistujilla on mahdollisuus kehittyä puhujiksi, joita kuunnellaan ja huomioidaan.

Vastaava opettaja Severi Hämäri on kokenut ja kiitetty opetuksen ammattilainen ja julkinen puhuja. Hän tutkii Helsingin yliopistossa päätöksentekoa ja vaikutusvaltaa sekä toimii yrityskonsulttina. Viime aikoina hän on profiloitunut erityisesti mediassa yhdeksi eturivin asiantuntijoista viestinnässä. Hämäri kirjoittaa parhaillaan kirjaa päätöksenteon ja strategisen johtamisen kielestä ja retoriikasta.

Suosittua Mestaripuhuja-blogia ylläpitävän Hämärin mukaan kiinnostus retoriikkaan kasvaa koko ajan: ”Vaikuttamistaitoja ja psykologista pelisilmää tarvitaan käytännössä kaikissa tilanteissa ja asemissa nyky-yhteiskunnassamme”.

”Todella antoisa kurssi — ei pelkästään puhumisen taidon kannalta, vaan myös itsetutkiskelun, kehonkielen ja uusien ystävien takia. Mahtavaa! Todella tärkeä taito nykymaailman hälyn keskellä”

— Fredrik Rahka, julkaisutoiminnan johtaja, Puhujakoulussa lukuvuonna 2014-2015.

Puhujakoulun syksyllä 2016 alkavaan koulutusohjelmaan voi ilmoittautua 22.8.2016 mennessä Kriittisen korkeakoulun toimistoon: info@kriittinenkorkeakoulu.fi

Puhujakoulu 2016-2017

8 viikonloppuna
10.9.2016-7.5.2017
Tarkempi aikataulu Kriittisen korkeakoulun nettisivuilla
Bene Oy:n tiloissa, Bulevardi 15, Helsinki.
Hinta: 1600 euroa

Yhteystiedot ja haastattelupyynnöt:
info@kriittinenkorkoakoulu.fi ,040 552 5959
kriittinenkorkeakoulu.fi/puhujakoulu
puhujakoulu.wordpress.com

Severi Hämäri mediassa, esim.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/04/22/eduskuntavaaleissa-puolueiden-syvalliset-viestit-hukkuivat-pintapuoliseen

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1440473595334