Sata päivää ilman ajatusvirheitä — Älä aloita vuottasi virhepäätelmällä

— Severi Hämäri

”Ihmisen ei kuulu syödä viljaa. Mitkään muut nisäkkäät ei syö vehnää. Koiratkin juoksevat valtoimenaan riemuissta hyppien vehnäpelloissa. Mutta ei ne siellä suut auki ole vehnää syömässä.”

— Nimeltä mainitsematon ravintoterapeutti.

Kun vuosi vaihtuu, vaihtuvat myös ihmisten elintavat. Hetkellisesti, ainakin. Luvataan ja vannotaan. Ollaan kuukausi tai 100 päivää ilman tätä tai tuota: viinaa, lihaa, viljaa, sokeria, uusia vaatteita, uusia lankoja tai päivittäistä fabergé-munaa.

Muiden joukossa minä myös olen päättänyt. Olen päättänyt säästää osan tuloistani kevään mittaan, sekä kehittäväni omaa suullista ilmaisuani (sillä en ole suinkaan täydellinen puhuja — kukaan ei ole, aina löytyy opittavaa).

Ja hyvä niin. Mikä siinä. Treenataan omaa tahdonvoimaa, annetaan maksan levätä ja säästetään lomamatkaa varten. Huomaa kuitenkin, miten joulusta hengissä selvinneet ihmispolot selittävät näitä valintoja itselleen. Kyllä vain: virhepäätelmin.


 

Kun on kyse siitä, mitä menee suusta sisään, lentää usein kaikki järki toisesta päästä ulos. Olemme valmiit uskomaan mitä tahansa — varsinkin jos itse sen sanomme.

Kun on kyse siitä, mitä menee suusta sisään, lentää usein kaikki järki toisesta päästä ulos.

Esimerkiksi tyypillinen virhepäätelmä syömisen suhteen on hätäinen yleistys. Hyvin pienellä otoksella päättelemme erilaisia asioita: vatsa tuli kipeäksi kun söin silliä — olen allerginen sillille. Janne, Maija ja Henkka eivät voi syödä vehnää — vehnä on siis pahaksi kaikille.

Vaaniva ja pelkoa nostattava vehnäpelto, Vincent van Goghin maalaamana

Vaaniva ja pelkoa nostattava vehnäpelto Vincent van Goghin maalaamana

Toisessa tavanomaissa ajatuskuviossa kuvitellaan, että koska jokin on luonnollista, sen täytyy olla ihmiselle hyväksi. Kyseessä on vain mielikuva luonnonmukaisuudesta, joka kuitenkin osoittautuu hyvin epämääräiseksi. Miksi jokin on luonnonmukaista? Miksi jokin muu ei ole? Ja miksi luonnonmukaisuus on sellainen ominaisuus, että se tekee asian turvalliseksi? Tältä pohjalta vastustetaan esimerkiksi E-koodeja ja geenimuuntelua. Mutta miksi?

Pelkkä luonnonvastaisuus ei ole vastaus. Monet lisäaineet vieraankuuloisista koodeista huolimatta ovat luonnosta löytyviä, ja geenimuuntelu käyttää luonnosta löytyviä geenejä täydentämään lajikkeen omia. Raja luonnollisen ja luonnottoman välillä on siis häilyvä.

Tottakai hyviäkin argumentteja voi esittää esimerkiksi E-koodeja vastaan. Vaikka, että järjestelmä on harhaanjohtava. (Lisää lisäaineista YLEn sivuilta.)

Pari vuotta sitten muodissa oli kivikausidieetti. Syö kuin kivikaudella ja olet terveempi. Sinällään näppärä ajatus: geneettisesti kivikauden ihminen oli sopeutumassa syömään ruoka-aineita, jotka olivat silloin tarjolla. Mutta mikä tässä on virhe? (Vihje: me emme ole kivikauden ihmisiä…)

Nämä tutut ajatusvirheet ovat enimmäkseen varsin harmittomia. Pahimmillaan ne kuitenkin johtavat siihen, että on vatsa viikkoja kuralla — ja saa ärsytettyä suolensa vihan partaalle.


 

Edellä mainitut evät kuitenkaan ole niin suuria ja surullisia mokia kuin ns. ”addiktin virhepäätelmä”. Moni alko-, työ- tai rahapeliholisti on vakuuttunut siitä, että homma on hallussa: ”pystyn lopettamaan milloin vain.” Ja niin hän pystyykin, mutta ei kuitenkaan koskaan tee sitä. Paitsi aina tammikuussa kuukaudeksi, tai — tänä vuonna — sadaksi päiväksi.

Edellä mainitut evät kuitenkaan ole niin suuria ja surullisia mokia kuin ns. ”addiktin virhepäätelmä”.

Mitä tämä tipaton, ylityötön, pajatsoton kuukausi sitten tekee? Se antaa vahvistuksen harhalle, että tilanne on addiktilla itsellään hallussa. Ja addikti voi lopun vuotta hokea itselleen ja muille: ”Olinhan ilman — ihan koko tammikuun.” 

On kuitenkin myös väärin luulla, että kaikki addiktit sortuvat ”addiktin virhepäätelmään” (vaikka Anonyymien alkoholisitien perustajat uskoivatkin niin). Addiktion takaa voi myös paljastua alentunut luottamus omaan tahdonvoimaan ja kykyyn ottaa tilanne haltuun. Tällöin kieltäytyminen voi palauttaa uskon omiin kykyihin. Eli, jos luulet kaikkien addiktien olevan samanlaisia ja ajattelevan samoin addiktiostaan, syyllistyt ad hominem -virhepäätelmän ”sun tilanteessa” -muotoon.

Joten muista — olit sitten tipatta tai sen kanssa — älä aloita vuottasi virhepäätelmällä.

Mutta miten sitten? Kysymys on hyvä, sillä se vastaa itse itseensä. Kysy itseltäsi, miten haluaisit toimia ja mikä olisi hyvä ratkaisu juuri sinulle. Mieti ja ajattele.

 

Kuva Juhani Yli-Vakkuri

Severi Hämäri

— Severi  Hämäri on Puhujakoulun vastuuopettaja, retoriikan, matematiikan ja filosofian opettaja sekä tohtorikoulutettava. Hän valmistelee väitöskirjaa kielenfilosofian alalta, joka käsittelee merkityksen merkitystä, kokemuksesta riippumatonta tietoa ja ikuisia, analyyttisiä totuuksia. 

Advertisements

2 comments

  1. Päivitysilmoitus: Tyylistä | Mestaripuhuja

Kommentoi, kerro, osallistu:

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s