— Severi Hämäri
Tiivis on tärkeää. Tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi Twitter rajoittaa käytettäviä merkkejä. — Ja ihmisten huomiontikyky rajoittaa usein vielä enemmän.
Kun haluat viestin perille, vilkaisumuodosta se!
Vanha lampi
sammakko sukeltaa:
veden ääni.
Matsuo Bashōn (1644-1694, käännös Wikipedia) haiku supistaa olennaisen kuuteen sanaan. Siinä on kaikki mitä meidän tarvitsee kuulla ymmärtääksemme, mistä on kyse. Ja se tapahtuu välittömästi.
Kuitenkin usein ajatukset ovat aaltoilevia, kelluen paikasta toiseen kuin auringonlaskua kohti etenevä kookospähkinälautta täynnä Tom Hanksejä ja koripalloja.
Ja se on aivan oikein. Niin ajatukset menevät kun mieli käy keksimään uutta: yhteyksiä muodostuu, oivalluksia syntyy ja ihminen kohta käy kuin höyrymoottori. Aivot ovat silloin täysin käytössämme.
Pääsemme parhaimmillaan flow-tilaan.
Näin yleensä ei kuitenkaan tapahdu, kun kuulemme tai luemme vaativaa asiatekstiä.
Näin yleensä ei kuitenkaan tapahdu, kun kuulemme tai luemme vaativaa asiatekstiä. Tällöin aivoihin pitäisi muodostua putki, joka ottaa lineaarista viestiä vastaan.
Samaan aikaan ja pahimmassa tapauksessa muut osat mieltä kuitenkin tekevät kaikkea muuta: työ, perhe, laskut, lomat, televisio, some, jne. Ohut nauha, joka yrittää löytää tiensä aivoissamme aiempien yhteyksien ja oivallusten pariin, on vaarassa katketa.
Tästä syystä oivaltaminen, eli inventio on retoriikassa aivan eri asia kuin järjestäminen, eli dispositio. Ensimmäinen on sitä, että mietitään mistä ollaan puhumassa. Jälkimmäinen vastaa kysymykseen: miten sanoma menee parhaiten perille?
Inventio on villiä, mutta dispositio on hillityn hallittua. Ja hallinta usein edellyttää kiteytyksiä, joihin puheen tai viestin osat tarttuvat kuin liha koukkuun. Ne toimivat lukijan ja kuulijan mielelle suuntaviittoina asian ytimeen.
Kuten japanilainen haiku — sano olennainen lyhyesti.
Usein kuvitellaan, että taipumus tiiviiseen ja iskevään ilmaisuun olisi synnynnäistä. Tämä ei pidä paikkaansa. Kyky tehokkaaseen ilmaisuun on taito, jota voi ja ennen kaikkea pitää harjaannuttaa.
Kyky tehokkaaseen ilmaisuun on taito, jota voi ja ennen kaikkea pitää harjaannuttaa.
Shakespeare kirjoitti yli kymmenen näytelmää, ennen kuin alkoi tahkoamaan todellisia klassikoita. Runoilijat hiovat ilmaisuaan vuosia päästäkseen täydelliseen lauseeseen.
Me emme tarvitse täydellistä lausetta, iskevä riittää. Käy siis treenaamaan, vaikka heti.
Kirjassa Word Hero Jay Heinrich tarjoaa tähän oivan harjoituksen:
Valitse elokuva ja tiivistä sen juoni kuuteen sanaan, kuten:
Hobitti, Smaugin autioittama maa: Tynnyrillä ratsastaen kohti tuhoisaa lohikäärmeen kohtaamista.
Tai:
Pahatar: Jolie pelastaa pahiksen maineen, “yllätyskäänne” lopussa.
Kirjoita oma kuuden sanan tiivistelmä jostain elokuvasta. Twiittaa tai facebookkaa se — niin näet kuinka iskevä siitä tuli.
Miten soveltaa tätä käytännössä?
Vaikka näin.
Mieti avainsanat. Mikä on se olennainen mitä haluat sanoa?
Avainsanat löydät ihan vain miettimällä listan sanoja siitä, mistä olet puhumassa tai kirjoittamassa. Kun sanoja on runsaasti, valitse niistä kaikkein parhaimmat avainsanoiksi.
Käytä niitä tiiviin lauseen muodostamiseen.
Esimerkiksi haluan nyt puhua tiivistämisestä. Avainsanoja: Twitter, aivot, oivaltaminen, tiivistäminen, kommunikointi. Joten vaikka:
Vaikka aivot oivaltavat villisti, niin kun kommunikoit: twitter-tiivistä.
Aika hyvä, mutta voisi olla parempi ja tiiviimpi.
Tiivis viesti — kuulijan aivoille mannaa.
Parempi.
Lopultakin: oivalla, tiivistä, tarkenna ja esitä.

Severi Hämäri
— Severi Hämäri on Puhujakoulun vastuuopettaja, retoriikan, matematiikan ja filosofian opettaja sekä tohtorikoulutettava. Hän valmistelee väitöskirjaa kielenfilosofian alalta, joka käsittelee merkityksen merkitystä, kokemuksesta riippumatonta tietoa ja ikuisia, analyyttisiä totuuksia.
HALUATKO PUHUJAKOULUUN LUKUVUODEKSI 2014-15?
Lue myös: PATEETTISTA, HERRA PRESIDENTTI — ELI MISTÄ PUHUMME KUN PUHUMME TUNTEELLA? VAIN MUUTAMAN NAURUN TÄHDEN: MITÄ ASIANTUNTIJAN KANNATTAISI OPPIA STAND-UP -KOOMIKOILTA ja VOITTAMINEN: LUUSEREIDEN HOMMAA?
6 comments