Kuukausi: elokuu 2014

Kalaksi kalan paikalle eli miten yleisö hurmataan

— Severi Hämäri

Yleisön hurmaaminen on puhujan vaativin tehtävä. Miten taitavat puhujat herättävät meidän luottamuksen ja saavat meidät uskomaan heidän sanaansa? Onko siis olemassa retorista taikatemppua, joka vetoaa yleisöön kuin yleisöön?

Oletko nähnyt puhujan, joka on kuin hauki joka on unohtanut olevansa kala. Oletko silloin tuntenut myötähäpeää puhujan puolesta?

Entä oletko huomannut puhujan yhtäkkiä olevankin omissa nahoissaan? Tehneen tilan omakseen?

Vaikutelma voi olla häkellyttävä, ikään kuin puhuja olisi vienyt yleisönsä mukanaan rantakaislikkoon vaanimaan saalista.

Haukia ja ahvenia akvaariossa, Gerrit Willem Dijsselhof

Haukia ja ahvenia akvaariossa, Gerrit Willem Dijsselhof

Kyse on luonteesta, eli eetoksesta. Eetos, laajemmin puhuen, tarkoittaa niitä mielikuvia ja tuntemuksia, joita yleisö tuntee suhteessa puhujaan.

Onko puhuja heistä luotettava ja luonteva, luontonsa mukainen? Kysymys on tärkeä.  Miten muuten yleisö voisi luottaa siihen, mitä puhuja sanoo? Onko esimerkiksi hänen sanojensa merkitykset välittömästi nähtävissä tai edes arvattavissa? Vai onko hänellä mielessään hämäriä piilotarkoituksia? Kenties hänen puheensa on merkityksetöntä hölinää, itsetarkoituksellista oman navan korotusta? Tai niin kieroa, että hänen olisi ollut parempi esiintyä Lasipalatsin kierreportailla.

Miten voimme tietää, voimmeko luottaa puhujaan, tai edes siihen, että hän kiermurtelee johdonmukaisesti?

Ongelma on kaksin verroin matoja kuhiseva itse puhujalle, sillä hän haluaa yleisönsä paitsi kuuntelevan, niin myös uskovan mitä hän sanoo. Miten siis hallita yleisön käsitystä puhujasta?

Miten siis hallita yleisön käsitystä puhujasta?


 

Aristoteles totesi, että “luonne on lähes tärkein vaikuttamisen syy.” Kuitenkaan hän ei anna meille paljon työkaluja luonteen esittämiseen. Ymmärrettävistä syistä. Tämä on nimittäin kinkkistäkin kinkkisempi ongelma. Yleisön hurmaamisen salaisuutta retoorikot ovat etsineet kuin se olisi kullankiiltoa hehkuva viisasten kivi.

Useimpiin yleisön tuntemuksista en pysty nimittäin vaikuttamaan. En voi vaikuttaa siihen, minkälaiset kasvot minulla on, tai minkälaisia ennakkoluuloja yleisö omaa juuri tällaisiin kasvoihin liittyen. Enkä voi vaikuttaa siihen (ainakaan juuri puhuessasi), mitä yleisö on kuullut minusta ennalta.

Kolmeen asiaan voin kuitenkin vaikuttaa: maineeseeni, pukeutumiseeni ja puheeni sisältöön. Näistä tulevat imagokauppiaiden suosimat tekniikat. (1) Käyttäytymällä tietyllä tavalla luon itselleni tietynlaisen imagon. Imagon luominen käy hitaasti. Tästä syystä maineen muokkaus harvoin auttaa minua juuri puhuessani, vaan minun on täytynyt ennakoida tilanne ajoissa.

(2) Pienemmällä valmistelulla voin valita miten pukeudun, miten kampaan hiukseni, miten seison, ja minkalaisella äänellä puhun. Nämä ovat välittömiä, hetkellisesti tehokkaita keinoja. Niihin voin vaikuttaa erittäin paljonkin tilanteessa kuin tilanteessa. Mutta valitettavasti näiden välineiden teho hälvenee nopeasti: kaikki me tiedämme, miten vakuuttavalta taitava myyntitykki tuntuu, kunnes olemme kuunnelleet tarpeeksi kauan ja taika on haihtunut.

Entä mitä sanon? (3) Voin valita sen, miten otan luotettavuuteni huomioon puheessani. Voin argumentoida omaa eetostani paremmaksi esittelemällä aiempia tekojani tai antamalla muiden antamien todisteiden puhua puolestaan. Tämä voi tosin käydä noloksi, sillä itsekehun ominaistuoksu voi viedä yleisön huomion toisaalle.

Nämä kolme voivat olla tehokkaita, mutta riskialttiita keinoja. Onko olemassa jotain parempaa? Kyllä vain.

Jos olen oikein taitava, voin osoittaa, että olen juuri se henkilö, jota yleisön pitäisi nyt kuunnella.

 

 


 

Aristoteleen mukaan hyvään eetokseen kuuluvat hyveellisyys, oman edun tavoittelemattomuus (eli “hyvä tahto”) ja käytännön järki. Näitä kolmea osoittamalla puhuja kuin puhuja vaikuttaa hetkessä luotettavuuden kukkaselta.

Näitä kolmea osoittamalla puhuja kuin puhuja vaikuttaa hetkessä luotettavuuden kukkaselta.

Mutta valittettavasti näitä ei noin vain tyhjästä tuoteta. (1) Hyveellisyys on katsojan silmissä. He luottavat henkilöihin, jotka edustavat sellaista hyvää ihmistä kuin he haluaisivat itse olla. Rosmojen hyve muodostuu eri sorteista kuin poliisien tai koirankasvattajien. Tässä kohtaa hyveellisyys edellyttää, että tunnet paitsi itsesi, niin myös yleisösi.

(2) Oman edun tavoittelija vaikuttaa kaikista epäilyttävältä. Siksi tämä hyveellisyyden erityistapaus vaatiikin erityistä huomiota. Jäävätäänhän ihmisiä vähemmästäkin. Eli siksi on hyvä vaikuttaa puolueettomalta, hyväntahtoiselta, vaikkakaan kukaan ei oikeasti ole koskaan täysin puolueeton.

(3) Kolmas tekijä olisikin helppo osoittaa, jos sen on tullut hankkineeksi. Eli käytännön järkevien ratkaisujen esittäminen kulloinkin kyseiseen ongelmaan antaa paljon painoarvoa puhujalle tai kirjoittajalle. Mutta mistä on kyse?

Käytännön järki ratkaisussa on sitä, että ratkaisu vaikuttaa kuin  kuka tahansa olisi sen voinut keksiä, jos vain olisi ollut vähän itseään fiksumpi ja pysähtynyt miettimään. Näin silloinkin, kun ratkaisu on mahdollisesti vaatinut huomattavia ponnistuksia. Sen on vaikutettava helpolta, selvältä ja silti hieman yllättävältä. Pelkkien kielenkärjeltä pyöräytettyjen neuvojen lateleminen ei tässä auta.

Eli ei tämäkään ihan simppeliä ole.

Käytännön järki vaatii treenaamista, suunnittelua, ja valmistelua. Ongelma on esitettävä ensin ymmärrettävässä muodossa — yleensä edellyttäen huomattavien pohjatietojen haalimista ja huolellista pohtimista ennalta. Seuraavaksi ongelmaan on tarjottava hyvä ja oivaltava ratkaisua, joka kuulostaa siltä, että se olisi kaikkein luentevin tapa käydä asian kimppuun. Tämäkin vaatii paitsi oivallusta, niin myös huolellista suunnittelua ja esittämistä.

Kyseessä onkin tavallaan taikatemppu. Taikurin tavoin puhujan on valmisteltava huomattavasti vaikuttaakseen välittömältä oivalluksineen — tehdäkseen niistä helppoja omaksua.

 


 

 

Vaativaa? Kyllä, mutta takuulla sen arvoista. Olemalla hyväntahtoinen, hyveellinen ja käytännön järkevä saat paitsi kuuntelijat puolellesi korvat höröllään — niin tulet aidosti ratkaisseeksi polttavia ongelmia oikeudenmukaisesti, hyvin, ja mitä parhaimmalla tavalla.

Olemalla hyväntahtoinen, hyveellinen ja käytännön järkevä saat paitsi kuuntelijat puolellesi korvat höröllään — niin tulet aidosti ratkaisseeksi polttavia ongelmia oikeudenmukaisesti, hyvin, ja mitä parhaimmalla tavalla.

Paitsi, jos olet se moraaliton manipuloija, joka on oppinut vaikuttamaan puolueettomalta, hyvältä tyypiltä, jolla on peukkuratkaisu pulmaan kuin pulmaan. Siis ratkaisu, joka ei leviä käsiin vasta kun olet kaukana verottajan, virkavallan ja voudin ulottumattomissa.

Tietenkään en kehoita käyttämään näitä taitoja manipulointeihin ja mainoskikkoihin.

Mutta en voi sitä estääkkään. Voin vain todeta Kom-teatterin teatteriteknikon sanoin (kun hänen avustajanaan kiinnitin vaatetangon pukuhuoneeseen): ”Samalla vaivalla olisit saanut sen myös suoraan!”

 


 

Katso vaikka ostoskanavaa. Useimpien infomainosten rakenne on (1) ”Univaikeudet / kasvisten pilkkominen  / pohjelihasten muoto on ongelma, joka sinullakin varmasti on!”, (2) ”Hei, olen se ja se, tunnettu siita ja siitä…” ja viimeiseksi (3) ”Nyt olemme kehittäneet ongelmaan helpon, selkeän ratkaisun! Vain 99€…”

Infomainosten retoriikka on räikeää, mutta oikeilla jäljillä. Samat periaatteet jylläävät, mutta hienovaraisuutta ja sopivuutta, eli decorumia tarvitaan yleensä enemmän, kun puhut yleisön edessä.

Tämä on se rantavesi, johon sukelsimme puhujan matkassa. Decorum muodostaa monella tavalla retorisen eetoksen ytimen. Se että on kuin omassa elementissään on decorumia.

Se on sitä, että puhuu juuri sopivasti, näyttää juuri oikealta — sopivalta. On sopivan ironinen hipsterien parissa, lipevänluotettava poliitikkona, jörö suomalaisena. Sitä, että on sitä jotain jotakin — määrittelemättömän sopivaa. Jos se puuttuu, niin kaikki sen huomaa — mutta mitä se on, ei kukaan oikein osaa sanoa. Ja silloin kun sitä on, siihen ei kiinnitetä huomiota, vaan sen ikään kuin annetaan vaan soljua häiriöttä, kuin se olisi äänentoistosta kuulumatonta suhinaa.

Jos se puuttuu, niin kaikki sen huomaa — mutta mitä se on, ei kukaan oikein osaa sanoa. Ja silloin kun sitä on, siihen ei kiinnitetä huomiota, vaan sen ikään kuin annetaan vaan soljua häiriöttä, kuin se olisi äänentoistosta kuulumatonta suhinaa.

Kyseessä on, kuten arvata saattaa, kuulijoiden, katsojien tai lukijoiden tuntema tunne. Heidän tunnearvostelmansa tekstistä, sen esityksestä ja minusta puhujana tai kirjoittajana: olenko sopiva vai en?

 


 

 

Richard A. Lanham jopa toteaa decorumin olevan lähellä sellaisia keskeisiä ja lähes kaikkea määrittelemistä uhmaavia antropologisia käsitteitä kuin akkulturaatio  ja “kulttuuri”. Vaikka viime kädessä kuulijat ja lukijat määrittävät oman decorumin tunteensa, ei se tapahdu tyhjiössä. Kyse on vuorovaikutuksesta ihmisten välillä, heidän “kulttuuristaan”.

Kyse on myös vuorovaikutuksesta esityksen ja yleisön välillä. Puhuja vaikuttaa yleisön valmiuteen hyväksyä asioita luontevina omilla valinnoillaan, omalla esiintymisellään, ja, no, olemalla hyveellinen, hyväntahtoinen ja käytännön järkevä. 

Lanham sanoo, että yleisö yleensä tajuaa ja tunnistaa heihin kohdistetut retoriset keinot. Siksi luottamus yleisön ja puhujan välillä antaa mahdollisuuden ikään kuin ”unohtaa” tai jättää huomiotta esityksen tehosteet. Yleisö hyväksyy tällöin puhujan eetoksen ja esityksen heille sopivana.

Näin puhujat aktiivisesti muokkaavat sitä, mikä on sopivan kuuloista. Tästä muodostuu puhujan vastuu: toiminnallaan hän muokkaa myös tulevien puhujien sopivuuden mittaa.

Oletko siis eettinen puhuja vai vain vedessä kiiltelevä syötti?

 

 

Kuva Juhani Yli-Vakkuri

Severi Hämäri

— Severi  Hämäri on Puhujakoulun vastuuopettaja, retoriikan, matematiikan ja filosofian opettaja sekä tohtorikoulutettava. Hän valmistelee väitöskirjaa kielenfilosofian alalta, joka käsittelee merkityksen merkitystä, kokemuksesta riippumatonta tietoa ja ikuisia, analyyttisiä totuuksia. 

 

 

Seuraava artikkeli ”Kiitos sinulle, joka tämänkin artikkelin kirjoitit…” julkaistaan 3.9.

Lue myös:  TWIIVISTÄKIN TWIIVIIMPÄÄ — NÄIN KITEYTÄT OLENNAISEN KUUTEEN SANAANPATEETTISTA, HERRA PRESIDENTTI — ELI MISTÄ PUHUMME KUN PUHUMME TUNTEELLA? VAIN MUUTAMAN NAURUN TÄHDEN: MITÄ ASIANTUNTIJAN KANNATTAISI OPPIA STAND-UP -KOOMIKOILTA ja VOITTAMINEN: LUUSEREIDEN HOMMAA?

Kirjallisuudesta

Peruutuksesta johtuen Puhujakouluun mahtuu vielä nopein ilmoittautuja. Lisätietoja info@kriittinenkorkeakoulu.fi

Tämän viikon artikkeli (Eetos ja eettisyys) siirtyy kiireiden takia ensiviikkoon (julkaisu 27.8.).

Lohdutukseksi hieman muuta luettavaa:

  • Aristoteles: Retoriikka ja runousoppi. Teokset. Osa 9, (P. Hohti ja P. Myllykoski, suom. ; selitykset J. Sihvola) Helsinki : Gaudeamus, 1997/2012. (Klassikko, kuivakka ja tiivis. Täynnä asiaa. Puhetaidon kulmakivi.)
  • Cicero: Puhujasta (A. Vuola, suom.), Helsinki: Gaudeamus, 2006. (Klassikko myös. Lennokkaampi. Hieman haastavampi lukea, mutta täynnä helmiä.)
  • Juhana Torkki: Puhevalta : kuinka kuulijat vakuutetaan. Helsinki : Otava, 2006. (Paras ja laajin suomalainen kirja puhetaidosta.)
  • Juhana Torkki: Tarinan valta. Keuruu: Otava, 2014. (Erinomainen jatko-osa edelliselle.)
  • Marja-Liisa Kankuri-Knuutila (toim.): Argumentti ja kritiikki : lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot. Helsinki : Gaudeamus, 1998. (Laaja suomalainen oppikirja puhetaidosta, argumentoinnista ja retorisesta logiikasta. Sopii kaikille, jotka haluavat saavuttaa syvällisen ymmärryksen aiheesta. Maistuu toki hieman oppikirjalta.)
  • C. Perelman: Retoriikan valtakunta (suomentanut Leevi Lehto). Tampere : Vastapaino, 1996. (Legendaarisen uuden retoriikan luojan luentomuistiinpanot. Mukavaa luettavaa, hieman omintakeinen ilmaisussaan ja teorioissaan. Saatavuus voi olla hieman rajoitettu.)
  • Jay Heinrichs: Word Hero. New York: Three Rivers press, 2011. (Erinomainen kirja kaunopuheisuudesta, mutta saatavilla vain englanniksi)
  • Jay Heinrichs: Winning Arguments: From Aristotle to Obama – Everything You Need to Know About the Art of Persuasion. Penguin Group, 2010. (Erinomainen kirja puhumisesta, vain englanniksi)
  • Madsen Pirie: How to Win Every Argument. London, Continuum, 2006. (Paras ja hauskin systemaattinen esitys virhepäätelmistä sekä niiden ”väärinkäytöstä” kieroissa argumenteissa. Saatavilla vain englanniksi.)
  • Rieke, R. D. ; Sillars, M. O. ; Peterson, T. R.: Argumentation and critical decision making. Boston : Pearson/Allyn and Bacon, 2012. (Laaja amerikkalainen oppikirja argumentoinnista ja retorisesta logiikasta. Suhteellisen miellyttävä lukukokemus, mutta saatavilla vain englanniksi.)
  • Lanham, R. A.: A Handlist of Rhetorical Terms (2nd ed). Berkeley: U of California presss, 1991. (Erinomainen sanakirja kaikille, jotka kokevat pedanttisuuden omaksi voimavarakseen. Syvällisiä pitkiä pohdintoja osasta termeistä. Vain englanniksi.)
  • Perelman, C. ja Olbrechts-Tyteca, L.: The new rhetoric : a treatise on argumentation. Notre Dame (IN) : University of Notre Dame Press, 1971. (Ns. uuden retoriikan tiiliskivimäinen esitys. Sopivaa tutkimuskirjallisuutta todella omistautuneille. Saatavilla ainakin ranskaksi ja englanniksi.)

 

Twiivistäkin twiiviimpää — Näin kiteytät olennaisen kuuteen sanaan

— Severi Hämäri

Matsuo Basho Chusonji --- Kuva Fg2

Matsuo Basho Chusonji — Kuva Fg2

Tiivis on tärkeää. Tärkeämpää kuin koskaan aiemmin. Esimerkiksi Twitter rajoittaa käytettäviä merkkejä. — Ja ihmisten huomiontikyky rajoittaa usein vielä enemmän.

Kun haluat viestin perille, vilkaisumuodosta se!


Vanha lampi  

sammakko sukeltaa:

veden ääni.

Matsuo Bashōn (1644-1694, käännös Wikipedia) haiku supistaa olennaisen kuuteen sanaan. Siinä on kaikki mitä meidän tarvitsee kuulla ymmärtääksemme, mistä on kyse. Ja se tapahtuu välittömästi.

Kuitenkin usein ajatukset ovat aaltoilevia, kelluen paikasta toiseen kuin auringonlaskua kohti etenevä kookospähkinälautta täynnä Tom Hanksejä ja koripalloja.

Ja se on aivan oikein. Niin ajatukset menevät kun mieli käy keksimään uutta: yhteyksiä muodostuu, oivalluksia syntyy ja ihminen kohta käy kuin höyrymoottori. Aivot ovat silloin täysin käytössämme.

Pääsemme parhaimmillaan flow-tilaan.

Näin yleensä ei kuitenkaan tapahdu, kun kuulemme tai luemme vaativaa asiatekstiä.

Näin yleensä ei kuitenkaan tapahdu, kun kuulemme tai luemme vaativaa asiatekstiä. Tällöin aivoihin pitäisi muodostua putki, joka ottaa lineaarista viestiä vastaan.

Samaan aikaan ja pahimmassa tapauksessa muut osat mieltä kuitenkin tekevät kaikkea muuta: työ, perhe, laskut, lomat, televisio, some, jne. Ohut nauha, joka yrittää löytää tiensä aivoissamme aiempien yhteyksien ja oivallusten pariin, on vaarassa katketa.


Tästä syystä oivaltaminen, eli inventio on retoriikassa aivan eri asia kuin järjestäminen, eli dispositio. Ensimmäinen on sitä, että mietitään mistä ollaan puhumassa. Jälkimmäinen vastaa kysymykseen: miten sanoma menee parhaiten perille?

Inventio on villiä, mutta dispositio on hillityn hallittua. Ja hallinta usein edellyttää kiteytyksiä, joihin puheen tai viestin osat tarttuvat kuin liha koukkuun. Ne toimivat lukijan ja kuulijan mielelle suuntaviittoina asian ytimeen.

Kuten japanilainen haiku — sano olennainen lyhyesti.


Usein kuvitellaan, että taipumus tiiviiseen ja iskevään ilmaisuun olisi synnynnäistä. Tämä ei pidä paikkaansa. Kyky tehokkaaseen ilmaisuun on taito, jota voi ja ennen kaikkea pitää harjaannuttaa.

Kyky tehokkaaseen ilmaisuun on taito, jota voi ja ennen kaikkea pitää harjaannuttaa.  

Shakespeare kirjoitti yli kymmenen näytelmää, ennen kuin alkoi tahkoamaan todellisia klassikoita. Runoilijat hiovat ilmaisuaan vuosia päästäkseen täydelliseen lauseeseen.

Me emme tarvitse täydellistä lausetta, iskevä riittää. Käy siis treenaamaan, vaikka heti.


Kirjassa Word Hero Jay Heinrich tarjoaa tähän oivan harjoituksen:

Valitse elokuva ja tiivistä sen juoni kuuteen sanaan, kuten:

Hobitti, Smaugin autioittama maa: Tynnyrillä ratsastaen kohti tuhoisaa lohikäärmeen kohtaamista.

Tai:

Pahatar: Jolie pelastaa pahiksen maineen, “yllätyskäänne” lopussa.

Kirjoita oma kuuden sanan tiivistelmä jostain elokuvasta. Twiittaa tai facebookkaa se — niin näet kuinka iskevä siitä tuli.


Basho_Yamabuki_ya

Miten soveltaa tätä käytännössä?

Vaikka näin.

Mieti avainsanat. Mikä on se olennainen mitä haluat sanoa?

Avainsanat löydät ihan vain miettimällä listan sanoja siitä, mistä olet puhumassa tai kirjoittamassa. Kun sanoja on runsaasti, valitse niistä kaikkein parhaimmat avainsanoiksi.

Käytä niitä tiiviin lauseen muodostamiseen.

Esimerkiksi haluan nyt puhua tiivistämisestä. Avainsanoja: Twitter,  aivot, oivaltaminen, tiivistäminen, kommunikointi. Joten vaikka:

Vaikka aivot oivaltavat villisti, niin kun kommunikoit: twitter-tiivistä.

Aika hyvä, mutta voisi olla parempi ja tiiviimpi.

Tiivis viesti — kuulijan aivoille mannaa.

Parempi.


Lopultakin: oivalla, tiivistä, tarkenna ja esitä.

 

 

Kuva Juhani Yli-Vakkuri

Severi Hämäri

— Severi  Hämäri on Puhujakoulun vastuuopettaja, retoriikan, matematiikan ja filosofian opettaja sekä tohtorikoulutettava. Hän valmistelee väitöskirjaa kielenfilosofian alalta, joka käsittelee merkityksen merkitystä, kokemuksesta riippumatonta tietoa ja ikuisia, analyyttisiä totuuksia. 

 

HALUATKO PUHUJAKOULUUN LUKUVUODEKSI 2014-15?

Lue myös: PATEETTISTA, HERRA PRESIDENTTI — ELI MISTÄ PUHUMME KUN PUHUMME TUNTEELLA? VAIN MUUTAMAN NAURUN TÄHDEN: MITÄ ASIANTUNTIJAN KANNATTAISI OPPIA STAND-UP -KOOMIKOILTA ja VOITTAMINEN: LUUSEREIDEN HOMMAA?

Haluatko Puhujakouluun lukuvuodeksi 2014-15?

Tule Kriittisen KorkeCiceroakoulun Puhujakouluun oppimaan lisää Mestaripuhujan aiheista!

Opit esimerkiksi tunteista puheen mausteena, väittelemisestä ja voittamisesta, huumorista, keskustelutaidoista, muistista sekä paljon muuta puhumisen, vaikuttamisen ja esiintymisen retoriikan täyteisestä maailmasta.

 

Puhujakoulu on koulutuskokonaisuus, jonka järjestämisestä vastaavat Kriittinen korkeakoulu, Filosofian Akatemia ja Otavan opisto.

Missä hyvää puhetaitoa tarvitaan? Esittelyissä, kokouksissa, tiimityössä, neuvotteluissa, opetus- ja kasvatustyössä, luennoissa, konfliktitilanteissa, parisuhteissa, työpaikkahaastatteluissa, politiikassa, diplomatiassa, väittelyissä, myyntityössä, johtamisessa, nettiviestinnässä, puhelimessa… Niinpä niin, ihan kaikessa.

Miksi puhujakoulu? Puhujakoulussa puhetaitoa voi kartuttaa kokeneiden ohjaajien opastuksella pienessä  ryhmässä yksilöllisesti, rauhassa, yhdessä pohtien. Osallistujilla on hauskaa, saaden samalla lisää esiintymistottumusta ja -varmuutta taitojen ja tietojen karttuessa.

Mikä on Puhujakoulu?
Puhujakouluun kuuluu kahdeksan 12 tunnin asiantuntijakouluttajan vetämää viikonloppujaksoa, luentojen, harjoitusten, palautteen ja ymmärtämistä syventävän keskustelun merkeissä. Oppijaksoja täydennetään kotitehtävillä ja aktiivisella itseopiskelulla sekä henkilökohtaisella palautteella kahdesti lukukaudessa. Puhujakoulussa järjestetään kaksi seminaaria, joihin kutsutaan myös mestarillisia ”tähtipuhujia”. Puhujakoulussa pyritään yksilölliseen luovuuteen ja taitojen hallintaan: osallistujilla on mahdollisuus kehittyä mestaripuhujiksi, joita kuunnellaan ja huomioidaan.

Puhujakoulun aikaisemmat opiskelijat
Puhujakouluun osallistuneet ovat olleet ammatikseen ja harrastuksekseen puhuvia ja kirjoittavia ihmisiä, asiakaspalvelun ja myynnin ammattilaisia sekä opiskelijoita, opettajia, tutkijoita, toimittajia, poliitikoista aina johtajiin ja oman alansa tiennäyttäjiin sekä uudistajiin. Osallistujat ovat luovia, uteliaita ihmisiä, jotka haluavat kehittää itseään ja olla parhaimmillaan niin arjessa, työssään kuin harrastuksissaan.

Kurssin käyneellä
on hallussaan tiivis, kattava kokonaisuus kaunopuheisuuden perusteita sekä järkipuheen menetelmiä. Samoja tekniikoita opitaan käyttämään paitsi puheessa kasvokkain ja yleisön edessä, niin myös blogeissa, twittereissä, facebookeissa, mielipidekirjoituksissa sekä tieteellisissä artikkeleissa. Puhujakoulussa opitaansanomaan, vakuuttamaan ja vaikuttamaan. Puhujakoulu soveltuu erinomaisesti useimpien ammattien kommunikaatio-, johtamis- sekä viestintätaitojentäydentämiseen. Työnantaja voi hyväksyä Puhujakoulun ammatilliseksi täydennyskoulutukseksi.

Puhujakoulun opettajina

• FM Severi Hämäri
Puhujakoulun vastaava opettaja, filosofian opettaja ja tutkija

• VTM Markus Neuvonen, Kouluttaja, ammattipuhuja ja viisaustutkija

• Teatteripedagogi Essi Aulanko, Neuvottelu- ja ilmaisutaitojen valmentaja

Ilmoittautuminen

Puhujakoulu aloittaa lukukauden syyskuussa 2014. Puhujakouluun otetaan 12 ensiksi ilmoittautunutta. Mikäli halukkaita osallistujia on paljon, voidaan harkita toisen rinnakkaisen kurssin järjestämistä.

Puhujakoulun lukuvuosi: 1100 € sisältäen lähiopetuksen, henkilökohtaisen ohjauksen ja oppimateriaalit. Lukukausimaksun (550 €) voi myös suorittaa kahdessa 275 € erässä.

Osallistumisen peruuntumisesta voit ilmoittaa maksutta viimeiseen ilmottautumispäivään mennessä syksyllä, kevätlukukaudelle viimeistään 30. 12. 2014 mennessä. Mikäli ilmoitat peruuttamisesta myöhemmin, peritään puolet lukukauden kurssimaksusta (275 €). Jos kurssille jättää tulematta eikä sitä ole peruuttanut, peritään kurssimaksu kokonaan.

Muista selvittää työnantajaltasi, katsottaisiinko Puhujakoulu sinulle osin tai täysin ammatilliseksi täydennyskoulutukseksi.

 

Lisätietoja ja sitova ilmoittautuminen 29.8. mennessä: info@kriittinenkorkeakoulu.fi tai (09) 684 0010, ma-to klo 12-14.

 

Puhujakoulu järjestetään yhteistyössä Filosofian Akatemian ja Otavan Opiston kanssa.

Kriittinen korkeakoulu on yksityinen ja sitoutumaton valtion tukema koulutus- ja kulttuurikeskus.

Filosofian Akatemia on filosofista tutkimusta ja koulutustoimintaa harjoittava yritys.

Otavan Opisto on valtion tukema koulutus- ja kehittämisorganisaatio.